Kyllä voi, mutta se vaatii enemmän kuin pelkän termostaatin kääntämisen. Oikein toteutettuna vesikiertoinen lattialämmitys on energiatehokas ja yleisesti miellyttäväksi koettu tapa myös viilentää kotia helteillä. Onnistuminen edellyttää kuitenkin, että järjestelmä on suunniteltu viilennyskäyttöön alusta alkaen ja sen suurin tekninen haaste – kondenssiveden muodostuminen – on hallittavissa oikein suunnitellulla ja toteutetulla järjestelmällä.
Toisin kuin perinteinen ilmastointi, joka puhaltaa kylmää ilmaa, lattiaviilennys perustuu säteilyyn. Lattiapinnasta tulee suuri, viileä elementti, joka imee itseensä lämpöenergiaa huoneen lämpimistä pinnoista, ihmisistä ja esineistä. Tämä luo tasaista ja vedotonta viileyttä, joka koetaan usein miellyttävämmäksi kuin ilmastoinnin tuottama pistemäinen kylmyys.
Lattiaviilennyksen kriittisin kohta on kondensaatio. Ilmiö on sama kuin kylmän juomalasin pinnalla kesäpäivänä: kun lämmin ja kostea sisäilma kohtaa riittävän kylmän lattiapinnan, ilman sisältämä kosteus tiivistyy vedeksi lattialle. Tämä tekee lattiasta liukkaan ja voi pitkään jatkuessaan vaurioittaa lattiapinnoitteita, kuten parkettia, sekä talon rakenteita.
Kondensoitumisen riskiä hallitaan estämällä lattiapinnan lämpötilan laskeminen alle ilman kastepisteen. Kastepiste on lämpötila, jossa ilmassa oleva vesihöyry alkaa tiivistyä. Se riippuu sekä ilman lämpötilasta että sen suhteellisesta kosteudesta.
Käytännössä tämä tarkoittaa kahta asiaa:
Pelkkä lattialämmitysputkisto ei riitä, vaan koko järjestelmän on tuettava viilennystoimintoa. Tämä on huomioitava jo rakennus- tai remontointivaiheen suunnittelussa.
1. Lämmönlähde, joka pystyy tuottamaan viileää vettä
Viilennykseen tarvitaan lämmönlähde, joka voi toimia myös toisinpäin eli tuottaa jäähdytettyä vettä. Tähän pystyvät käytännössä vain käännettävät lämpöpumput.
Perinteiset lämmönlähteet, kuten kaukolämpö, öljy- tai puukattila, eivät sovellu viilennykseen, koska ne eivät pysty tuottamaan jäähdytettyä vettä.
2. Oikein suunniteltu putkisto ja säätöjärjestelmä
Itse vesikiertoinen lattialämmitys -putkisto ja jakotukit ovat samoja kuin pelkässä lämmityskäytössä. Oleellista on kuitenkin kokonaisuuden suunnittelu. Viilennystoiminto vaatii edellä mainitut kastepisteanturit ja niitä ymmärtävän automatiikan. Pelkkä termostaatti ei riitä. Suunnittelussa on myös varmistettava, että järjestelmän virtaamat ja säädöt toimivat optimaalisesti sekä lämmitys- että viilennyskäytössä.
On tärkeää ymmärtää, ettei lattiaviilennys ole ilmastointilaite. Sen tehtävä ei ole puhaltaa jääkylmää ilmaa ja laskea huoneen lämpötilaa hetkessä useita asteita. Sen sijaan se ylläpitää tasaista ja vedotonta perusviileyttä, joka leikkaa helteiden pahimman terän.
Tehokkaimmillaan lattiaviilennys on osana kokonaisvaltaista taloteknistä järjestelmää, johon kuuluu myös koneellinen ilmanvaihto. Yhdessä ne luovat miellyttävän sisäilman vuoden ympäri ja voivat edistää terveellisempää asuinympäristöä.
Päätös lattiaviilennyksen käyttöönotosta on tehtävä viimeistään lämmitysjärjestelmän valinnan ja suunnittelun yhteydessä. Viilennysominaisuuden lisääminen jälkikäteen on usein teknisesti hankalaa ja kallista, jos lämmönlähdettä ei ole valittu sitä silmällä pitäen tai jos tarvittavia antureita ei ole asennettu valmiiksi.
Kun harkitset uutta lämmitysjärjestelmää tai laajaa remonttia, keskustele mahdollisuudesta hyödyntää lattialämmitystä myös viilennykseen jo varhaisessa vaiheessa suunnittelun ja asennuksen ammattilaisen kanssa. Huolellisella suunnittelulla varmistetaan, että järjestelmä palvelee luotettavasti ja energiatehokkaasti niin talven pakkasilla kuin kesän helteilläkin.